maanantai 3. elokuuta 2015

Liikaa kakkua

Havahduin taas tunteeseen, että seinät hivuttautuvat hiljalleen lähemmäs. Mielessä pienet asiat joita pitäisi tehdä, velvollisuudet jotka tulisi täyttää, ihmiset joita haluaisi nähdä, pallopelit jotka haluaisi pelata auringonpaisteessa, purjehdukset joita tahtoisi tehdä hyvien ystävien kanssa ja syntymäpäivät joihin kaikkiin haluaisi osallistua ja jotka kaikki ovat samana päivänä, muodostavat yhdessä pienessä päässä valtaisan, sinänsä ihanien ja valoisien asioiden läjän, joka kuitenkin on niin iso että se lopulta heittää varjon kokonaisuuden päälle. Sponsoreiden haussakin pitäisi aktivoitua nyt, kun elokuu on heittänyt ihmiset takaisin sorviensa ääreen.  Siinä tuskani tiivistetysti. Hahahahaha, on tämä elämä kurjaa!

Vaikka kaikki mainitsemani asiat sinänsä ovat vain suuria kiitosaiheita ja tiedän olevani valtavan etuoikeutettu, huomaan, että elämän survominen liian täyteen ei ole hyvä idea. Sinappisilli on hyvää, mansikat, mustikat ja suklaa ovat hyviä, jäätelö on parasta ja kevätsipulikin tosi jees, mutta samaan kakkuun niitä ei kannata laittaa. Ehkä. Varmaksi en voi sanoa kun en ole kokeillut.

Huomasin taas olevani samassa jamassa kuin ennen välivuosiratkaisua. Kalenterin täyttyessä kiinnostus sen täyttämiin asioihin hiipuu. Ihanatkin asiat muuttuvat riippakiviksi, eikä aikaa karatesta innostumiselle jää. Kaitsu usutti minut lukemaan vanhaa blogitekstiäni, ja minun oli pakko tunnustaa, ettei tilanteeni ollut sellainen kuin olin välivuosiratkaisun tehneenä kaavaillut:


 ”Keskiviikon matsitreeneissä, joissa Kuusiston Helenakin oli valmistautumassa Bakun European Gameseihin itkin ihan vähäsen. Porasin onnentunteesta, joka minut täytti oivaltaessani, että ensimmäistä kertaa neljään vuoteen voin keskittyä täysin rinnoin karateen, ja voin välillä vain olla. Voin katsella karaten matsipätkiä youtubesta kuinka paljon hyvänsä ilman että se on pois opiskelusta. Voin nukkua aamulla kahdeksaan. Voin lukea aamulla lehteä luentoslidien sijaan, ja kirjoittaa välillä blogia.

Onneksi havahduin asiaan nyt, kun välivuosi on vasta aluillaan. Kurssi on nyt käännetty, ja voin jatkaa oikeaan suuntaan. Kiitos hyvän ja helpottavan keskustelun Kaitsun kanssa. Hieno mies. Kirjasin viikko-ohjelmaan ajat velvollisuuksien hoidolle ja loppuaika täyttykööt iloa ja rauhaa tuovilla asioilla, ilman liiallista säntäilyä.

Säkylässä. Laiturilla kakkaa ja iloisia veikkoja. Elina, minä, Ella ja Titta
Eräs tällainen iloa tuova asia oli viikonlopun minileiri, joka huipentui hampurilaispyöräilyyn Pyhäjärven ympäri. Matkaa kertyi 80 km, ja keitaina toimivat Yläneen St1, Säkylässä Jossun Grilli, Kauttualla jäätelökioski ja viimeisenä upea Mylly-Hovi. Ai että! Täytyy kyllä tunnustaa, etten ole suuri pyöräilijä. Siinä missä seuran the sistersit polkevat paljain varpain ja tukka hulmuten, minä sotken jalat hapoilla, puuskutan ja koetan selvitä hammasta purren, otsa kurtussa. Kaitsu täytti kuulemma tyhjät renkaani 40 km jälkeen Säkylässä, mutta ei se kaikkea
selitä! No, onneksi karate on nopeuslaji.


#dreamteam #myllyhovi 
Perjantai-illalla siivosimme pajan salin. Tapahtumasta on upeaa kuva- ja videomateriaalia kännykässäni, joka tuhoutui lauantaina. Laitoin känän huolellisesti (en ilmeisestikään riittävän) verkkareiden keskelle muovipussiin, ja asettelin muovipussiin tarakalle. Yläneellä aikeenani oli napata kuva verrattomasta poppoostamme, ja kaivoin luurin esiin vain todetakseni näytön olevan halki. Näytönsäästäjänä toimiva iloinen sisaruskuva ei liikahtanut kuin millin, vaikka kuinka koitin lääppiä näyttöä. Ilmeisesti olin asetellut pussin tarakalle turhan aggressiivisesti. Ei voi mitön! Hienot videot vain eivät pääse julki ainakaan ihan hetkeen
.

Nyt säntään ulos nauttimaan elokuulle tilaamastani helteestä kummipoikani Akselin kanssa. Keräämme vähän viinimarjoja talteen, ja sitten pidän vähän tylsää innostuakseni taas treeneistä. Hyvä elämä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti