Triplabuukkaus

Tämä suurien marjojen kesä 2015 (lue: sateinen) on vahvistanut vanhaa oivallustani siitä, että huonokin valinta on viisaampi kuin jahkailu. Tämä edellinen virke kuulostaa kieliopillisesti jotenkin kököltä, mutta en osaa pukea ajatusta nyt paremminkaan. Onko valinta viisaampi, vai viisaampaa kuin jahkailu? Pitäisi varmaan sanoa ”huononkin valinnan teko on viisaampaa kuin jahkailu”, mutta sitten mietelauseen ytimekkyys kärsii. Olkoon siis noin.

Se sisäisen äidinkielenopettajan pitkästyttävästä jargonista, palatkaamme eläviin esimerkkeihin. Tämä viikonloppu oli oivallustani vahvistava. Samoin viime viikonloppu ja viime tiistai. (Viime… vitsi mikä sana! Tuleeko se yhteen vai erikseen? Ja taas wordin tekstinkorjaus herjaa! IHASAMA) Molempien viikonloppujen kohdalla kalenterissa oli kysymysmerkillä kolme tapahtumaa, joihin kaikkiin olisin ehdottomasti halunnut osallistua. Niin kauan kuin pohdin ja puntaroin, olin ärtynyt. Ajatukset kiertävät ympyrää jota värittää itsesääli. Ihan itkettää kun ei voi olla samaan aikaan joka paikassa ja nähdä kaikkia hyviä tyyppejä kerralla.  Lopputuloksena on ryppyinen otsa ja tuima suu.

Jahkailu ja eri mahdollisuuksien välillä vellominen estää yhteen asiaan heittäytymisen, mikä on hetkellisen onnentunteen avain. Vähän niin kuin ulkona ollessaan tuijottelisi toisiin pöytiin ja miettisi että ”vitsi tuolla on hyvä meininki, pitäisiköhän siirtyä sinne.”  Ajatukset estävät tehokkaasti omasta pöytäseurasta nauttimisen ja kanssaihmisiin keskittymisen. Tuloksena on vain hermostunutta vääntelehdintää, eikä kenelläkään ole kivaa.

Kaikki oivallustani vahvistaneet esimerkit kulkivat samaa rataa. Jahkailu, itsesäälinsekainen ahdistus, lopulta päätös ja loistava lopputulos täynnä läsnäoloa ja hyvää mieltä. Toivon sydämestäni että pikkuhiljaa jahkailu vähenee ja opin tekemään päätökset nopeammin.

Sairaan nopeet lasit.

Se elämisen tuskailuista. Perjantaina tein kisaan valmistavan kauden (KVK) mukaisesti ”ssssssairaannopeen” puntin. Siinä sarjat ovat lyhyitä, sarjapalautus on täydellinen ja painot erittäin kevyitä. Kaikki liikkeet pyritään tekemään mahdollisimman räjähtävästi. Treeni ei ole fyysisesti kuormittava, mutta nuppia se rassaa, sillä jokaiseen suoritukseen on keskityttävä täysillä, muuten harjoitteet menevät harakoille, ja olisi ollut sama jäädä kotiin syömään nakkeja.

Päivän muusta ohjelmasta johtuen minun oli mentävä salille melko nihkeään aikaan keskellä päivää. Silloin siellä ei yleensä ole ketään muita, enkä pidä siitä. Varauduin tilanteeseen ennalta, ja piristin itseäni lainaamalla ystävältäni ssssssairaannopeeet lasit ja toiselta liekkipipon. Tarkoitus oli järjestää omaa hauskaa, ja tehdä puntti ypöyksin aurinkolasit ja pipo päässä keikkuen. Olisin saanut hihitellä itsekseni, mikä on aina yhtä mukavaa. Lasit sain hommattua, mutta valitettavasti kukaan liekkipipon omistavista janttereista ei ollut kotona, ja ovikellon soitteluni jäi tuloksettomaksi. Oli tyydyttävä laseihin, jotka onneksi olivat nopeammat kuin osasin edes uneksia.

Loppujen lopuksi en ollutkaan salilla yksin. Pysyin silti päätöksessäni, olkoonkin että jouduin selittelemään hämmentävää asustustani. Hyvä päätös. Olo oli terävä ja mieli hyvä, puntti sssssairaannopea!

Seuraavaksi talkoohommiin Lietoon. Hyvä elämä!