Kakkulauantai

Wau mikä viikko.

Imuroin auton. Nautin siitä suurin piirtein yhtä paljon kuin vedestä kumisaappaassa. Suhteestani imurointiin olenkin jo kirjoittanut. En pidä metelistä. Auton imuroinnissa bonuksena on hankala asento, ja suomalaisen heinäkuun hyytävä kylmyys. Vilusta olisi toki selvinnyt vaatteilla, mutta takin hakeminen tuntui ylivoimaiselta. Villasukat sentään olivat jalassa.

Selvisin tehtävästä kunnialla ja lauantai palkitsi minut kärsimästäni vaivasta.

Ensimmäiset juhlat alkoivat aamuseitsemän jälkeen, kun liikutuimme Kaitsun kanssa pajalle reenaamaan otteluteknisiä hommeloita. Innostunut fiilis on tae hyvälle harjoitukselle, tämä harjoitus oli siitä jälleen hyvä osoitus. Mainiota.

Seuraaviin juhliin. Pajalta kiisin Hinnerjoen toripäivien aamun perinteeksi muodostuneelle brunssille ystäväni Tiinan luo. Tältä aamiaispöydän pitäisikin näyttää! Hetkeksi jo huolestuin tulevasta kisakunnostani. En nyt viittaa syyskuussa starttaavaan kauteen, vaan klo 11.00 alkavaan toripäivien katusählyturnaukseen. Mikä lie uinuva häveliäisyys lapsuudenystäviä kohtaan pelasti minut liialliselta mättäämiseltä, ja selviydyin brunssista verraten hyvin. Kisakunto oli siis kova, mutta turnauksen taso yllätti. Timanttinen tiimimme RTI (Rakennustyöt Tuure Inkinen) pelasi neljä peliä yltäen yhteen tasapeliin.

Turnauksen aikana ja sen jälkeen oli mukavasti aikaa jutustella hinnerjokilaisten tuttujen kanssa, joita on viimevuosina tullut nähtyä vähemmän, kuviot kun ovat siirtyneet Turun suuntaan. Näiden kohtaamisten tuomasta innosta puhisten siirryin kotikoloon suihkuun ja Rovaniemeltä piipahtamaan tullutta Pirkko -mummoa tervehtimään. Satuin sopivasti kahvipöytään äidin taikoman upean mansikkakakun ääreen. Kakkua naamioon, meikit lärviin ja takaisin Tiinan luo grillaamaan.

Turnauksen tiimellyksessä ja tuttujen kanssa höpistessä olimme unohtaneet virallisen kisakuvan oton tyystin. Korjasimme asian Tiinan ja Tuuren takapihalla. (Kts kuvat!)

Sujuvasta kuvanotosta syöksyin vaatteitten vaihtoon. Mekko päälle, korkkarit jalkaan ja Monskun rippijulhille. Monica on yksi seuramme ”sistersseistä”, nuoremman polven upeista naisista joiden kanssa saan harjoitella lähes päivittäin. Olin pelannut korttini oikein, ja hillinnyt itseni Tiinan grillin äärellä aavistaen minua odottavan kakkupöydän. Tippa meinasi tulla silmään kun näin Monskun äidin ja siskon loihtiman kahvipöydän. NAAAAAAAAM.

Kaunis kiitos ihanista juhlista, joista vielä toviksi Tiinan luo nauttimaan toripäivätunnelmasta ennen siirtymistä päivän viimeisiin kekkereihin Turkuun, ystäväni ennen asuttaman opiskelijaboksin kaatajaisiin. Ihana päivä huipentui kreisibailaukseen Dynamossa.  Lauantain 5/5.

#Dreamteam

 Vauhdikkaan viikonlopun jälkeen innostuminen sateisesta maanantaista on pienoinen haaste. Uskon, että treeneihin päästyä ongelma väistyy. Sitä ennen ajattelin buustata intoani tuijottaen hyviä matseja youtubesta, ja fiilistellä erään venäläisen tanssiryhmän huikeaa meininkiä. Haluan karateeni jotakin samanlaista rajoja rikkovaa otetta ja isoa egoa, kuin Dark horse crew ilmentää tansissaan.