Tirppa

Ojensin käteni avatakseni kotioven Hinnerjoella ja olin lentää selälleni. Kuului pyrähdys, ja jokin pieni asia syöksyi minua kohti. Harmaasieppo. Kaikista maailman tai edes pihapiirimme paikoista se oli päättänyt rakentaa pesänsä pääoveamme koristavaan ovikranssiin. Tyylikäs tipu, joskaan ei ehkä viisain. Kurkkasin sammaleista ja ruohoista kyhättyyn laitokseen ja löysin viisi pientä oranssitäpläistä munaa. Ilmeisesti liikenne meillä kotona ei ole ollut kamalan vilkasta viime päivinä. Whatsaupissa käydyn huvittuneen perheneuvottelun jälkeen päädyimme maksimoimaan linnun kotirauhaa. Kulku Sonkin valtakuntaan käy jonkin aikaa terassin ovesta.  

Taas on viikko välivuotta takana. Viimetorstain siivous ei herättänyt minussa lopultakaan mitään suuria tunnemyrskyjä joita olisin voinut jakaa maailmalle, mutta muuten on tapahtunut kaiken laista. Alfakeskuksen painonnostokisat eivät kohdallani olleet varsinainen jymymenestys, mutta syytä on olla tyytyväinen siihenkin että tulos tuli! Tempaus 53kg ja työntö 63kg. Viimeinen yritys 67 kg työnnöstä jäi harmillisesti yritykseksi, ja tulosraja SM-kisoihin jäi siis toistaiseksi saavuttamatta. Nostot riittivät oman sarjani (naiset alle 63kg) voittoon ja painoon suhteutetut pisteet (sinclair) kaikkien naisnostajien kesken jaettuun toiseen sijaan Meri Ilmarisen jälkeen. Tähän kohtaan on syytä mainita, että Meri on ihan oikea kova nostaja ja edustaa Lohja Liftingiä naisten +75 kg:n sarjassa.  Siinä missä oma yhteistulokseni 116kg riitti 157,21 sinclairpisteeseen, ylsi Merin miltei sata kiloa kovempi 212kg 252,09 pisteeseen. Aikamoinen nainen!

Kaiken kaikkiaan kisa oli erittäin mukava kokemus. Meininki TAK:n salilla oli reilu ja kisatovereita kannustettiin. Sain jännittää omien nostojeni lisäksi kahden tutun painijapojan suorituksia. Akseli oli jo yhdet peruskoululaisten kilpailut käynyt Rovaniemellä asti, muuta Joonakselle tämä TAK:n kisa oli debyytti. Hieno olikin! Pojat nostivat hyvin. Heidän kanssaan nappaamani yhteiskuvan aion pitää visusti tallessa. Poikien treenimoraali on sen verran kova niin paini- kuin painonnostosalilla, että kaikki edellytykset suurtekoihin ovat olemassa. On ihana neuvoa nuoria miehiä, jotka kuuntelevat ohjeet hiljaa silmiin katsoen ja vielä toimivat välittömästi niiden mukaan. Tämä pätee toki vain urheilussa.

 Toinen mainitsemisen arvoinen asia kuluneessa viikossa oli tutustumiseni sarjakuvataiteeseen. ”Mitäs oot puuhannu?”, ”No mitäs, meikä o reenannu ja lukenu sarjiksii” Siis ei näin, tai joo, muttei ihan. Sarjakuvien löytäminen oli minulle oikeasti suuri oivallus. Ystäväni vinkkasi minulle kirjastosta ranskalaisen sarjakuvataiteilijan sarjan. Lainasin pari ensimmäistä kirjasta ja palasin parin päivän päästä lainaamaan loput. Hienojen kuvien lisäksi sivut tiputtelivat tajuntaani hienoja ajatuksia tasaiseen tahtiin. En ole ennen ymmärtänyt, kuinka vaikuttavia upeiden kuvien ja lyhyiden lauseiden yhdistelmät voivat olla. Kirjasto avasi minulle uuden osaston.

Se menneen hehkuttamisesta ja katse tulevaan, sillä läsnäoleva hetki on kuitenkin ohi ennen kuin arvaakaan. Tänään on kevyt päivä. Koko aamupäivä menee mukavasti läpsytellen kesäisestä Turusta nauttien ja illalla pääsen taas Sampon pajalle juhlimaan lajitreenejä mahtavassa seurassa. Hyvä elämä. Syöksyn nyt ulos nauttimaan siitä.