Seinäjoki

Ulkona sataa räkäisesti niin kuin vain ukkosella voi. Juon laittikokista ja haaveilen kahvista. Kokis on kylmää, kahvi ei, paitsi joskus ja silloin sen sanotaan kaunistavan. En usko, yksikään finni ei ole kahvilla kadonnut eikä sillä ole havaittua vaikutusta hiuksiinkaan. Pylly painaa liikaa keittopuuhiin. Tai ei sittenkään. Nyt soi puhelin.

Olisin jo mennyt moccamasteroimaan mutta puhelinmyyjä keskeytti aikeeni. Olen ottanut tavakseni sanoa hymyillen ja ystävällisellä äänellä eikiitoshyvääpäivänjatkoa ja lyödä luurin korvaan. Kuulevat varmasti että hymyilen ja kaikki voittavat aikaa. Sitä on kaikille annettu samalla mitalla, mutta toiset käyttävät sen tehokkaammin. Mitä lie se tehokin tarkoittaa? Fysiikassa mekaaninen teho merkitsee tehtyä työtä aikayksikössä, sähköinen teho taas on jännite kertaa virta. Rahalla sitä ei voi mitata, tai jos voi, niin olen varsin tehoton ajankäyttäjä, mitä en mielestäni ole. Rahaa ei näy vaikka koenkin tekeväni työtä, välillä paljonkin aikayksikössä. Sähköopista en koskaan erityisemmin pitänyt, paitsi virtapiirilaskuista. Ikävän abstraktia, sähköä kun ei näe. Ei kyllä painovoimaakaan, ja silti mekaniikka oli kliffaa. Aukko logiikassa.

Käyn kaivamassa astianpesukoneesta lempikuppini ja nautin sadepäivän kahvista. Kävin eilen katsomassa kotimaista yleisurheiluspektaakkelia, Paavo Nurmi Gameseja, eikä satanut yhtään! Siitä kaikki kymmenisentuhatta Turkuun kerääntynyttä urheilun ystävää saavat kiittää minua, sillä ilmestyin paikalle kumisaappaissa, sadetakki kassiin pakattuna. Jos olisin toiminut toisin ja laittanut sievät kengät niin sade olisi ollut taattu. Hihihi. Melko egoistinen ajatus. Sääthän vaihtuvat sen mukaan mitä MINÄ puen päälleni. 

Kasvoista loistaa into ja keskittyminen? Lempikuppi, Seinäjoki.

Eilen ilmassa oli kyllä urheilujuhlan tuntua. Porukkaa oli kuin pipoa, ja vessojakin melkein 10. Jonotin puoli tuntia. Onneksi ymmärsin ennakoida hätäni ja siirryin jonottamaan ajoissa. Miesten satasen karsinnat menivät ohi, mutta enpähän pissannut housuun! Paljon sain nähdä vaikka satkun missassinkin. Paikalla oli useampia kansainvälisiä huippuja, joiden suorituksia pääsin seuraamaan aitiopaikalta, keskeltä takasuoraa, vastapäätä tuulimittaria. Seiväskisan ja Minna Nikkasen hienon suoriutumisen olisin toivonut näkeväni lähempää, mutta kaikkea ei voi saada.

Totesin jälleen saman totuuden kuin useasti ennekin, oikeastaan aina ja minkä tahansa urheilulajin kisoja seuratessani. Urheilijat ovat kauniita. Tällä kauneudella en nyt tarkoita klassisia piirteitä tai tikissä olevaa kroppaa. Toki urheilijat ovat hyvässä kunnossa, mutta ennen kaikkea kauneus syntyy ilmeestä. Kasvoista säihkyy into ja keskittyminen. Urheilun piirtämä mielenmaisema saa rosoisemmankin lärvin loistamaan edukseen.

Viikko on mennyt kaiken kaikkiaan mainiosti. Olen saanut keskittyä treenaamiseen hyvin, ja hyvät harjoitukset ovat seuranneet toisiaan. Hieno tilanne. Tänään olimme aamulla pajalla hiomassa Titan ja Kaitsun kanssa ottelutekniikkaa, ja iltakuudelta on vuorossa punttitreeni. Työntöpäivä. Sormessa on pienoinen reikä tiistaisen tempauspuntin jäljiltä, mutten anna sen häiritä. Mitä enempi teippii, sen kovempi jätkä.