Keskiviikko

Minun maanantaini on keskiviikko. Näin on aina ollut, ja tämä meneillään oleva on siitä jälleen yksi osoitus. Torkutin tunnin, heräsin synkkänä ja nyt särkee pää. Sitten muistin että on keskiviikko. Kärsimykseni ei lisääntynyt, se sai vain selityksen. Keskiviikko on keskellä viikkoa (wow mikä oivallus) ja maksimaalisen kaukana viikonlopusta.

No, jurnutus saa riittää. Otan tästä keskiviikosta niskalenkin ja teen siitä maailman parhaan päivän. Aloitan projektin fiilistelemällä läpi mennyttä uusintatenttiä. Sisätautien viimeinen osatentti käsitti nefrologian (munuaistaudit), reumataudit ja gastroenterologian (ruuansulatuskanavan sairaudet), eikä mikään osa-alueista varsinaisesti sytyttänyt, varsinkin kun päätös välivuodesta oli jo tehty. Niinpä lukeminen varsinaiseen tenttiin oli luokatonta, ja sain mitä ansaitsin. Uusintatenttiin yritin hiukan tsempata, mutta pikkuisen sekin jäi yritykseksi. Eräänäkin lukupäivänä kun kaikki oli jo siivottu, päätin liittyä facebookiin. Netissä tehtävä uusintatentti meni arvatenkin varsin heikosti, ja tuskastutin itseäni ja läheisiäni sen jälkeen kiroilemalla liian pitkän tovin vuolaasti ja maalamalla synkkiä kuvia tulevaisuudestani taitavin sanankääntein. Tiesin läpipääsyn olevan kintaalla, ja yritin aktiivisesti unohtaa asian. Halusin siirtää asian jo hamaan tulevaan. Viime sunnuntaina kävin nettiopsussa (foorumi, jonne kaikki opintosuoritukset tupsahtavat) kurkkaamassa, ja näin siellä aivan valtavan upean ykkösen. Läpi meni siis. JOOOOOOOO! JOOOOOOOO! Noin.  Sisätaudit on nyt selätetty ja välivuosi voi virallisesti alkaa.

Vielä ei kiristänyt.

Lauantaikin oli upea. Piipahdin Rovaniemellä serkkupoika Tanelin ylioppilasjuhlissa, ja reissu oli juuri niin voitokas kuin osasin odottaa. Rakastan juhlia. Parhaita ovat suvun kesken vietetyt Rovaniemellä. Niissä on sama toimiva kaavansa. Virallisessa osuudessa syödään hyvin ja kaikilla on kivaa. Juhlaväellä on ykköset päällä, mikä on hauskaa, sillä ikinä ei ole liikaa tilaisuuksia pukea nättiä mekkoa ja tappajakorkoja jalkaan. Epävirallisessa osuudessa siirrymme kolmeenkymppiin (tätien ja serkkujen koti) jatkamaan pirskeitä ja kaikilla on vielä kivempaa. Jatkoilla asu on vapaa, pakosta, sillä virallisen osuuden jälkeen mekko kiristää liikaa mm. hengittämiseen.

Timanttinen kaava ei pettänyt tälläkään kertaa. Juhlien menu oli huikea. En ole eläissäni syönyt yhtä hyvää keittoa, oikeasti! Myös tädin ja serkkutytön taikoma mantelipulla oli vertaansa vailla, söin heti kolme ja vähän lisää myöhemmin kun oli jo paha olo. Ylensyönnin määrää kuvaa onnellinen hetki juhlapaikan terassilla, jossa serkkuni jäylöi hetken melonin palaa, sylkäisi sen sitten hyvin kömpelösti olkansa yli ja totesi voipuneesti ”Ei jaksa purra.”

Ensimmäisen maailman ongelmia.

Jatkot kolmessakympissä. Serkut Oona ja Jussi, keskellä joku hörhö täsmentää.

Noniin. Nyt on jo paljon parempi mieli, tästä tulee mainio keskiviikko. Seuraavaksi suuntaan hymyssä suin Turun alfakeskukseen tekemään lajitreenin, olkoonkin että joudun polkemaan sateessa. Tässä vaiheessa treenikautta kiusaan motoriikkaa vaikeilla yhdistelmillä ja rytmityksillä. Sitä ennen otan lämmöt tanssien täysillä itsekseni hyvään musiikkiin. Treenistä lounaalle ystävien kanssa, sitten päikkäreiden jälkeen loikkimaan, todennäköisesti Kupiittaan urheiluhallille sillä sää on aikamoinen. Hyvä elämä!