Marraskuu

Onneksi on ihmisiä, jotka saavat
hymyn huulille marraskuussakin.
Riina oli ilahduttamassa meitä maanantaina.
Lupasi tulla toistekin, ja tuleekin.
Tänään noudan hänet kanssani puntille.

Eilen treenisalilta lähtiessäni tunnustelin jalalla, mihin portaat loppuvat ennen astumistani vesisateeseen. En siksi, että olisin pudottanut piilolinssini, en käytä sellaisia, vaan koska oli niin turkasen sysipimeää. Metsässä ei ole kaupungin valoja (Vau mikä oivallus. Täytyypä oikein onnitella itseään tästä) ja pimeys on täydellinen. Kännykän taskulamppu ei riittänyt puolta metriä pidemmälle, mutta auto löytyi onneksi arvaamalla ja käsikopelolla.

On tätä pimeää tainnut jo tovin olla, mutta huomasin sen vasta nyt. Olen havainnut saman ilmiön aiemminkin. Kisakauden aikana säitä ei ehdi miettiä. Viikonlopuille on ohjelmaa, ja tiedossa on aina seuraava kilpailu jota varten tulee valmistautua. Sää tuntuu merkityksettömältä kun silmissä siintää tärkeä tehtävä. Nyt kisakausi on kuitenkin ohi, ja säähavainnoille on aikaa ihan toisella tavalla.

Ihmettelin tässä eräänä päivänä jo pari viikkoa jatkunutta, omassa mittapuussani pahasti kroonistunutta huonotuulisuutta. Ei paljon naurata. Tekisi mieli vain syödä, mököttää ja nukkua päiväunia. Tiedossa olevat mukavatkin asiat tuntuvat hitusen väsyttäviltä. Joku helpotti oloani toteamalla, että kaamoshan se mörköyteni aiheuttaa. Syyllisen löytyminen helpotti vähän. Hatutus ei kumpuakaan ainoastaan halpamaisesta kiittämättömyydestä etuoikeutettua elämää ja sitä täyttäviä upeita ihmisiä kohtaan. Minun vain pitäisi olla juuri nyt Balilla. 

Marraskuussa kurjuus on maksimoitu. Ihan ei sada lunta, sataa vettä. Siksi on märkää ja pimeää. Ihmiset jäävät autojen alle kun eivät käytä heijastinta, lenkkarit kastuvat, sormet ovat kohmeessa kun hanskat hukkuivat pimeydessä vesilätäkköön, eikä pyörän lukko aukea kohmeisilla sormilla. Suomalaista marraskuuta ei kestä kuin suomalainen, ylpeytensä voimalla. Ylpeys kumpuaa kuulumisesta siihen pikkiriikkiseen vähemmistöön maailmassa, joka on niin pahuksen kova puremaan hammasta että paikat irtoavat. Minäkin olen ylpeä ja siksi kestän. HELLLPOSTI.  

Isänpäivänä söimme maailman parasta brownieta. Syy hymyyn istuu
tässä kuvassa kuitenkin vieressäni. Arosen Ilmo on maailman paras isä.

Marraskuussa on varmasti paljon ihan mahtavia asoita, joita en tällä hetkellä keksi kuin yhden, sillä mökötykseni on pahasti kesken. Marraskuu kestää vain 30 päivää. 28 olisi jo liikaa vaadittu, se on jostain ihmeen syystä varattu helmikuulle. Marraskuu voisi kuitenkin kestää myös 31 päivää. Kiitos siitä yhdestä päivästä joka puuttuu! Toinen hyvä asia marraskuussa on, että sen jälkeen alkaa joulukuu, jolloin on kynttilöitä ja hyvä meininki, sillä joulu se tulla jollottaa, telkkarista tulee tonttuohjelmia ja itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto. Jouluna saa suklaata ja kinkkua ja sen jälkeen on uusivuosi, mikä on melko turha juhla, mutta aloittaa kivasti uuden vuoden. Kouluissa alkaa KEVÄTlukukausi, ja päivä alkaa pidetä. Helmikuussahan on jo kevät. Eikä aikaakaan kun on jo kesä.