#RoadToBremen

Istun koneessa matkalla Bremeniin, tai oikeastaan Müncheniin viettämään neljäksi tunniksi aikaa ennen jatkolentoa. En valita, pidän lentokentistä. On äärimmäisen viihdyttävää katsella eri kolkista tulevia erinäköisiä ihmisiä, jotka vilistävät kukin omiin kohteisiinsa tarkkailustani mitään tietämättä.

I'll be watching you.

 Ihmiskirjo lentokentillä on mittavuudessaan mukavan kiillotettua. Näennäisesti täysin erilaisia ihmisiä yhdistää lentomatkustamiseen riittävä varallisuus, minkä ansiosta kenttien kuplissa ei joudu kohtaamaan kurjuutta, mikäli kurjuudeksi ei laske neljän euron veloitusta suodatinkahvikupposesta, i Padillaan aggressiivisesti pelaavan 5-vuotiaan turhautunutta itkua tai salkkumiehen hermostunutta kellon vilkuilua virkailijan kuuluttaessa Düsseldorfin lennon viivästyvän vielä puolella tunnilla.

Vaikka matkalla onkin jo perillä, aion soittoniekoista poiketen päästä Bremeniin asti.* Rakkauteni lentokenttiin ei riitä syrjäyttämään intoa, jonka Bremenin kisahuuma minussa nostaa. On upeaa valmistautua kauden suureen juhlaan, kun keho on herkkä, liike tuntuu lennolta ja lyönnit irtoavat rentoina ja tarkkoina.

Torstaina pääsen irti!

*Sadussa teurastuomitut soittoniekkakandidaatithan taisivat jymähtää johonkin matkan varrelle.