lauantai 24. kesäkuuta 2017

Madrid


Jusseja kaikille, tota.

Istun Kööpenhaminassa koneessa, joka on teknisen vian vuoksi ollut lähtemäisillään Helsinkiin nyt jo toista tuntia. Exit-paikalla istuessa kone on oltava kiinni aina turvavyövalon palaessa, vaikka lentotila olisikin päällä. Lähtöä jouduttaakseni ja purkaakseni hienoista juhannuksen vieton viivästymiseen liittyvää turhautumistani päätin laittaa ranttaliksi ja uhmata turvävyövaloa ottamalla läppärin esille. Kas noin, siitäs saitte! Jospa lähtö vaikka koittaisi. Olisin repäissyt jo aiemmin, mutta fiilikseen sopi paremmin viihdyttävään kirjaan uppoutuminen, kuin minkään luominen itse.

Arvasin. Heti tuli lähtökuulutus. Olisi pitänyt kaivaa läppäri esiin jo puoli tuntia sitten.
Tovi on kulunut edellisestä tekstistä. Lähihistoriaan kuuluu oiva leiri Madridissa, ja hieman kauemmas katsottuna tapahtumia tuntuu riittävän silmänkantamattomiin. Olen saanut viettää tavattoman vivahteikkaan kevään, ja olen kiitollinen myös siihen mahtuneista synkistä sävyistä. Tiukkoja tuokioita on ollut tarpeeksi. Haasteet liittyvät ennenkaikkea  innostuneisuuteen elämästä ja halusta olla kaikkialla kaikkien kanssa kaiken aikaa ja tehdä kaikki. Tavallaan kannatan itseäni tässä asenteessa, mutta varjopuolena saan kerta toisensa jälkeen rysähtää kipeästi omaa rajallisuuttani vasten. Saa nähdä kuinka monta kertaa eloni aikana tulen käymään tämän saman keskustelun itseni kanssa.

Mainitsin Madridin. Totisesti, sieltä olen tulossa. Titta ja Kaitsu kävivät K1-kilpailun Espanjan Toledossa viime viikonloppuna. Titta testasi kisassa uutta sarjaa +68kg:ssa ja pronssi napsahti. Ei mikään turha nainen! Koko Suomen tiimin kannalta on erittäin tärkeää, että K1-kisojen kaltaisissa kovissa karkeloissa paistattelee palkintojen jaossa suomalaisia. Titan mitalin jälkeen minun oli ilo liittyä seurueeseen, kun matka jatkui Toledosta Madridiin paikalliselle salille treenaamaan. Kisan päädyin jättäämään väliin rakkaan ystäväni häiden vuoksi. Valintaani pohtiessa konsultoin toista ystävääni, joka sai yhdellä lauseella päätöksen vaikuttamaan päivänselvältä. Olen kiitollinen viisaudesta, jota olen onnistunut haalimaan ympärilleni.

Muutaman päivän matka Madridiin oli ehdottomasti tekemisen arvoinen. Espanjassa karatella on vahva pohja. Karatessa on oma Espanjan liiga, jossa ottelijat kisaavat viikoittain. Maan tasosta kertoo hyvin se, että kanssamme treenannut, viime EM-kisoissa -60kg:n sarjassa pronssille tullut Carlos ei ole eläissään saavuttanut Espanjan mestaruutta. Saimme nauttia laadukkaasta treenistä tasokkaiten ottelijoitten kanssa salilla, jonka tunnelma muistutti monelta osin kotisaliamme. Seuran sensein, Jonatanin, filosofiaan kuului, että seura ei ole vain yhteisö jossa urheillaan, vaan perhe.

Asenne tuntui tekemisissä. Ihmiset nauroivat, ja muisiikki pauhasi koko ajan hieman liian kovaa. Täydellistä. Ihan kuin kotona Honkilahdella, joskin keskimääräistä kivempi keli ulkona ja enemmän arvokisamitalisteja lyömässä toisiaan päähän. Viimeisenä  iltana pääsimme iloksemme seuraamaan kauden loppatajaisjuhlashowta. Upean ja asiaan kuuluvasti hitusen liian pitkän esityksen jälkeen saimme savukoneen tuprutuksen läpi seurata, kuinka Jonatan jakoi noin sadalle nuorelle karatekalle palkinnon kuluneesta kaudesta nimeltä kutsuen. Muistan hetken ihmetelleeni, miten kaikkein nuorimmat, n. 5 vuotiaat  pikkukärpäset muistivat asettua rivissä oikealle, nimilistan mukaiselle paikalle kunnes ymmärsin, ettei mitään nimilistaa ollut. Mies todella tunsi jok'ikisen. Olin vaikuttunut, mutten yllättynyt. Harjoitusten tunnelmasta aisti, ettei ajatus perheestä ollut pelkkää sanahelinää.

Kerrottavaa leiristä ja edellisistä leireistä olisi vaikka kuinka, mutta turnausväsymys kirjoittamisen suhteen uhkaa iskeä. Pitkän tauon jälkeen lyhyttäkin tekstiä tulee hinkattua uuvuttavan paljon. Pitääkseni kynnyksen seuraavan tekstin kirjoittamiselle mahdollisen matalana, aionkin seuraavaksi tallentaa (huomaa tämä) luomukseni ja laittaa koneeni sievästi reppuun ennen kuin turvavyövalo taas syttyy. Matka ilmojen halki kohti Helsinkiä jatkuu kirjan parissa, ja viimeinen etappi auton ratissa Turun kaupunginkirjastosta lainaamia levyjä hieman turhan kovaa kuunnellen. Lopullinen määränpää on mökki Kakskerrassa. Siellä aion pysähtyä hetken ystävieni seuraan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti