Uudet kujeet

Uudenvuoden juhlien teemana oli 1920-luku. Juhlat 5/5.

Olin tässä eräänä iltana syntymäpäivillä. Oli imperiumin parhaat paardit. Jäin mukavasti suustani kiinni mielenkiintoisen ihmisen kanssa, ja havahduin kaksi tuntia etukäteen kaavailemani poistumisajan jälkeen kellon olevan likaa. Seuraava päivä alkaisi aamutreeneillä ja vakaa tarkoitukseni oli poistua juhlista viimeistään 01.00. Näin ei käynyt. Saatuani kaksi kultaista kyytiläistä nakattua nukkumaan ja päästyäni viimein kämpille kello huiteli puolta neljää. Viitisen tuntia aikaa nukkua jos heti simahtaisi.

Liian myöhään liikaa kahvia. Sydän tykyttää. Tumtumtumtumtum. ”Noniin. Nukkumatti hoi, pois sieltä jäätelökulholta ja unihiekkaa tänne heti!” Tumtumtumtutum. ”Tätäkö on urheilun pitäminen ykkösasiana? Huitelen yömyöhään flunssassa ja jätän nukkumatta?” Tumtutmtutmtumtutmtum. ”Ei tule mitään. Pakkaan huomiset tavarat, jos vaikka sängystä nouseminen helpottaisi ja uni tulisi uudella yrittämällä.” Tumtumtutumtumtum. ”Näin eläen sitä varmaan pärjätään premierliigakisoissa…” Tumtumtumtumtum. ”Ei vieläkään. Keitän teetä ja yritän uudelleen.”

Joulu Rovaniemellä oli hyvä.
Tädin perheen kanssa matkalla haudoille.

Sain teeni kuppiin ja herätyskello soi. Se siitä sitten. Heitin rooibokseni viemäriin, pukeuduin ja nappasin treenikassini olalle. Pakko päästä aamukahvin ääreen rippittäytymään valmentajalle.

Ahdisti. Koin syyllisyyttä pitkäksi venyneestä illasta. Eipä siinä, yksi ilta sinne tänne on vain poikkeus sääntöön.  Syyllisyys kumpusi jostain syvempää ja pitemmältä ajalta.

Viimeaikoina olen usein päässyt nauttimaan ihanista kohtaamisista ystävien kanssa, mikä on suurta. Kylmästi tarkasteltuna olen kuitenkin nautiskellut vähän turhankin paljon. Karate on asia, josta haluan innostua ja saada iloa ja jossa haluan mennä eteenpäin. Urheilun vuoksi olen tehnyt ratkaisuja opiskeluiden suhteen, ja opintotauon tarkoituksena on mahdollistaa laadukas harjoittelu ja kehittyminen lajissa jota arvostan. Sopivassa määrin mukavat illanvietot tuovat vain tasapainoa harjoitteluun, mutta liiallisuuksiin lipsuessaan ne saavat fokuksen karkaamaan.

Salia siivoamassa vuoden 2016 kunniaksi.

Itkin kahvikupposen ääressä syyllisyyttäni valmentajalle, ja olo helpotti. Kaikki hyvin, elämä on jatkuvaa kurssin korjaamista jos tahtoo päästä määränpäähänsä karille rysähtämättä.  

Miten aamutreenit menivät? Hienosti. Tein tärkeän havainnon lyönnin palautuksesta. Oivalsin, että heikon rintarangan liikkuvuuteni vuoksi minun on aukaistava takajalkaa kiertyäkseni tarpeeksi. Ratkaisin siis vuosia kalvanneen ongelman. ITKIN TAAS. Nauroin ja itkin, mutta itkin kuitenkin.

Iltapäivän punttitreeni sujui hyvin, kyynelittä.