Sakko

Pahoitin jonkun mielen. Tahtomattani, kuten aina. Parkkeerasin autoni kadunvarteen paikalle, johon se melkein mahtui. Eturenkaat jäivät kyseenalaiselle alueelle, mutta auton eteen jäi tarpeeksi suuri kolo pihalle ajamiseen. Näin ainakin arvioin ja olin tyytyväinen. Aamulla vereni seisahti kurkistaessani ikkunasta ja nähdessäni pyyhkijän alla liehuvan lapun. 80 € pikavoitto ei ole aamunavauksista mieltäylentävin. Tepastelin harmistuneena siirtämään autoani, nappasin lappusen käteeni ja riemastuin. Se ei ollutkaan parkkipirkolta.

Että semmosta.

Huvituin suuresti. Hihittelin tälle mainiolle pikkukirjeelle koko aamupäivän ja vielä illallakin. Nyt se koristaa keittiöni seinää. Jossain takaraivossa painoi pieni syyllisyys siitä, että olin ilmeisestikin arvioinut väärin ja tahtomattani aiheuttanut jollekin vaivaa ja mielipahaa. Lappusesta aiheutunut riemu kuitenkin nitisti ikävän tunteen. Otin sitä paitsi opikseni. Siirsin auton, enkä jatkossa aio parkkeerata samoin.

Selfie medisiinalla.
Käyn sännöllisesti siellä lounaalla. 

Tänään latasin takaluukkuun leirikamppeet ja starttasin uljaan biilini varmasti täysin lailliselta paikalta. Lähdemme Kaitsun ja Titan kanssa Pajulahteen maajoukkueleirille. Ihanaa päästä harjoittelemaan kaikessa rauhassa muiden innokkaiden kanssa asioita, jotka hienosti menneen kisakauden aikana ovat nousseet pinnalle. Into kehittyä on kova. Luvassa on varmasti hyvää nopeusaltistusta, sillä leiri toimii viimeistelynä Jakartan nuorten MM-kisoihin lähtijöille.

Kaitsu muuten täyttää tänään pyöreitä vuosia. Puoli vuosisataa. On vähän neuvoton olo kun tuntuu, etteivät sanat riitä. En voi sanoa tai antaa tälle miehelle mitään, mikä riittäisi osoittamaan kuinka paljon hän minulle merkitsee ja kuinka paljon häntä arvostan.