Ryysyjä

NYT HARMITTAAA! Kirjoitin tekstin, hyvän sellaisen ja koskin jotain paholaisesta tulevaa nappia ja kaikki hävisi. Ai tallensinko välissä? Nössöjen hommaa.

En revi tietokonettani irti ja heitä sitä pääkirjaston lasi-ikkunan läpi tai potkaise viereisestä kirjahyllystä kaikkia kirjoja käytävllä sillä olen kypsä ihminen. Hengitän syvään ja aloitan alusta, ja olen nössö ja tallennan tulevan tekstin aina välillä. Noin. Ensimmäinen vellihousutallennus tehty.

Euran Karateseuran dreamteam. Sistersit ottelivat hienosti!
Neideistä on helppo olla NIIIN ylpeä.

Mömmmöömmööö! Tampereelta tuli kultaa jeejjeejee. Oli kyllä kerrassaan mukavaa saada vahvistusta mainiosti alkaneelle kaudelle nappaamalla kultainen mitali avoimesta sarjasta. Arvostan voittoa kovasti, sillä se vaati otteluvoitot varsin laadukkaista naisista. Melis ja Helena ovat molemmat kovia kansainvälisiä ottelijoita, Helena kaksinkertainen EM-pronssimitalisti naisten +68kg sarjassa ja Melis viime MM-kisoissa sijalla 7. Näissä kotimaan karkeloissa onni vaihtelee, ja viime lauantain oli minun päiväni. Esiinnyin tatamilla itsevarmasti, ja uskon sen olleen avain menestykseen. Paljon löytyy kehitettävää ja se on upeaa! Tulevaisuus on varsin valoisa kun tietää, että voi olla vielä hurjasti parempi.

Ystävä kävi kuvailemassa eilen treenisalilla.
Videomateriaalia tuli vaikka kuinka!

Huomenna on lähtö pitkästä aikaa maajoukkueleirille Pajulahteen, ja olen todella innoissani. Pääsen mainioiden tyyppien kanssa treenaamaan kisoista esiinnousseita asioita. Helenan kanssa tuskailimme Tampereella esimerkiksi rysytilanteiden jälkeisten hetkien hoitoa. Sössimme niissä molemmat, vaikka asiasta on meuhottu vaikka kuinka! Nyt on loistava hetki päästä treenaamaan niitä yhdessä. Paljon toistoa oikeista toimintamalleista, niin luulisi asian iskostuvan vähän hitaammaankin yksilön kaaliin.

Se karatemouhtuksesta. Sain tänään tyhjennettyä vaatekaappiani. Olen minä aika hamsteri. UFFista löytyneiden villapaitojen on pyörittävä kaapissa vähintään kolme vuotta ennen kuin niistä tohtii luopua. Raastavaa se oli yhä. Tieto siitä, että vaatteet menevät niitä enemmän tarvitseville auttoi vain vähän. Medisiinalla (Lääkiksen kampus, siis koulu jossa käyn tällä hetkellä vain syömässä lounasta) on SPR:n vaatekeräys Turkuun saapuneita pakolaisia varten. Heillä tuskin on villapaitoja, ainakaan noin hienoja! (Tallennus nro2.)

Korvikset turkista.
Hamsteri osti erilaisia
pallokilluttimia vaikka
kuinka!

Sain muutenkin aikaiseksi vaatesaralla. Vein pari nahkatakkia ja yhdet farkut Kauppahalliin korjattavaksi. On eräitä asioita, joita en millään tahdo saada aikaiseksi, ja suutari/vaatekorjausasiat ovat niitä. Samoin on kampaajan varaaminen. Kummassakaan ei pitäisi olla mitään ongelmaa, mutta niin niitä vain lykkää viikosta toiseen.Takkien korjausta olin suunnitellut kaksi vuotta. Farkut olivat tuoreempi juttu, niissä sauma oli ikävästi purkautunut tasan anuksen kohdalta, mikä näytti aika härskiltä. Onneksi ehdin käyttää niitä vain kerran ennen kuin huomasin.

Nyt alkaa olla nälkä ja viikon olennaiset on jaettu. Painun hakemaan jotain syötävää ennen kuin minusta kasvaa kärttyinen lehmä. Olen jo vähän, mutta nujerran vaivan ennen kuin kukaan itkee. Tarkoitus tavata vielä monen monta elävää yksilöä, mikä on superkivaa, mutta on kaikken etu että syön ensin vähän. (supernössötallennus 3.)