maanantai 31. elokuuta 2015

Istanbul

Kisakausi on ovella. Perjantaina päräytämme timanntisen kovan Karate1 premiumliigan ensimmäiseen osakilpailuun Istanbuliin. Olen melkoisen innoissani. Kesä kotinurkilla treenaten on sujunut mitä toivottavimmin ja vammoitta. Lintukodon rauhasta on ihana palata karatemaailman melskeeseen.

Lintukoto, paja #puurolautanen
Kuvittelin jossakin kohtaa kesää Istanbulin kisan olevan ehkä muita K1 kisoja hiljaisempi, sillä European Gamesit juhlittiin Bakussa keskellä kesää, ja useampi kova urheilija lopetti edellisen kautensa vasta siihen. Pyh. Omassa sarjassani on tällä hetkellä nelisenkymmentä osalistujaa, ja kovat kärkinimet ovat paikalla. Se niistä "kevyemmistä" kisoista. Ei se mitään! On upeaa päästä ottelemaan tämän hetken ykköstykkien kanssa!

Tuleva kisä herättää myös ajoittaista levottomuutta. Premiumliigakisoissa pärjätäkseen täytyy todellakin pystyä parhaaseensa, eikä sekään takaa mitallia. Entä sitten? NOKU MÄ HALUUN MAINETTA JA KUNNIAA JA MAGEEN METALLIKILLUTTIMEN KAULAAAAAN!
Mutta entä sitten?

Viikonloppuna Lahdessa Junior Lefevren vetämällä leirillä. Hauskaa riitti.
Olisinko mahdollisen voittoni jälkeen onnellisempi? Hetkellistä onnentunnetta ei varmaan voisi sanoin kuvailla, mutta kuinka paljon siitä olisi jäljellä viikon päästä? Rakastaisivatko ystäväni ja lähipiirini minua enemmän K1-mitalistina? Facebookkavereit lisääntyisivät varmasti ja tykkäyksiä instan palkintopallikuville satelisi, mutta rakastaisinko minä itseäni, läheisiäni ja elämääni silloin enemmän? Vaikea kuvitella, ainakaan tässä elokuisessa helteessä, kun hyvin sujuneen leirin vielä tuntee reisissään.

Jos siis mitalli tulevista kilpailuista ei hetkauttaisi elämäni tärkeimpiä asioita juurikaan, mitä mahdollinen pettymys voisi tehdä?

Minulla ei ole mitään pelättävää. Kun ei ole pelättävää, ei ole paineita, ja kun ei ole paineita, voi heittäytyä nauttimaan tulevasta kilpailusta mieli voiton tai tappion ajatuksista tyhäjänä, uskoen totisesti mahdollisuuteensa seisoa palkintopallilla. Tätä unelmaa tavoittelen täysillä, ja etenen sitä kohti askel kerrallaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti